LAUKUT ON PAKATTU!

... tai ainakin melkein. Pakkauslistan olen jo tehnyt ja osa kamppeista on laukussa. Tämä siksi, että seuraavat viikot on taas aika haipakkaa, kun ajan Suomea ristiin rastiin. Jotenkin tuntuu epätodelliselta... Bloginkin avaamista olen venyttänyt pitkään. Tämä reissu on siirtynyt jo niin monta kertaa, että uskallan varmaan hengittää vasta lentokoneessa. Kesällä 2015 tein jo matkasuunnitelman, mutta se reissu muuttui "toiviomatkaksi" pappojen kans Quebeciin. Eipä siinä, hyvä reissu oli sekin. Viime vuonna päätin, että keväällä lähen! Lähen vaikka yksin! Aina löytyy syitä, miksi ei voi lähteä. Tätä pitää oikeasti haluta. Tai sitten pitää sääliä pikkusiskoa, niinku tässä yhdessä tapauksessa.

Noh, Päpihän on helppo tapaus. Sehän lähtee, ku vaan sanoo, että reissua tyrkkää. Hili nyt olikin taas vähän vaikeempi tapaus. Meijän Hili kun on saanut jostain päähänsä, että Alaska on jotenkin epämääräinen paikka. No, ehkä se onkin, mutta sen mielestä se on jotenkin samanlainen kuin Turkki! Kuulema puistattaa koko ajatuskin sinne lähtemisestä. Elekää kysykö, en todellakaan tiijä, miten voi verrata Alaskaa ja Turkkia. Luulen, että lopulta ainoa syy sen lähtemiseen on, että se kuvitteli minut yksin Alaskan armoille ja siskonrakkaus voitti kaikki pelot! Oishan me teoriassa voitu lähteä Päpin kans kahdestaankin, mutta kyllä se Hilin läsnäolo voi pelastaa henkiä. Sillä ku on lehemän hermot. On kuitenkin kyse melkein viiden viikon reissusta. Nähdään toisiamme 24/7.

Tarkoitushan on lentää ensiksi Seattleen. Vuokrataan auto ja ollaan kaupungissa pari ensimmäistä yötä. Sitten lähdetään tien päälle. Suunnataan Kanadan kalliovuorille ja sieltä edelleen Alaska Highwayta pitkin Alaskaan. Takaisin koukataan Klondiken kautta ja pudotellaan länsirannikon vuoristoa mukaillen alas Vancouveriin ja lopulta Seattleen. Lyhimmillään auton mittariin pitäisi kertyä 8889km, mutta meidät tuntien todellisuus on lähempänä kymmentätuhatta.
Jos katsotte blogia tietokoneella, niin sivun oikeasta yläreunasta saatte klikattua taas matkareitin kartalla. Siitä voitte zoomailla, missä aiotaan liikkua. Kännykkäkäyttäjille laitan kuvan tähän, niin saatte vähän hahmotettua mittakaavaa...

Blogihan on taas rakennettu samalla tavalla, kuin aiemmatkin matkablogit. Tietokoneella katsottaessa näkyy oikealla puolella reittisuunnitelma, linkit majoituspaikkoihin, maailmankello jne. Uutena on lukijoiden pyynnöstä otettu käyttöön Instagram. Niille, joilla ei ole instaa, sivuston oikeasta reunasta löytyy linkki Webstagramiin. Sitä kautta, Instagram kuvaketta klikkaamalla pääsette seuraamaan meitä myös instassa. Nyt siellä on julkaistuna vain QR-koodi, joka tuo tähän blogiin. Sinne alkaa ilmestyä materiaalia vasta, kun ollaan reissussa. Huvittaa jo valmiiksi, kun miettii tätä minun vakituista lukijakuntaa, että kohta ne on meijän isä ja äitikin instassa.

Nyt en laita tähän matkaseuralaisten kuvia. Selasin kyllä kuvia puhelimesta. Toisesta löytyi kuva Tallinnassa ja toinen oli lähettänyt mulle kuvan paljaasta mahastaan. Päätelkää ite, kumpi on kumpi. Jos ette muista, miltä nämä minun varttuneemmat siskot näyttää, niin käykää kahtomassa 2015 matkablogista "Minä ja mummut maalimalla". Ei ne pahasti oo rupsahtanu, kyllä niistä kuvista vielä tunnistaa.

Enkä minä vieläkään oo oppinu kirijottaan kirijakieltä. Tekstiä tullee omalla murtteella ja muitten murteiden sekotuksella. Koittakaa ymmärtää. Nyt voi olla, että en joka ilta pysty tai jaksa kirjottaa kuulumisia, mutta pyrin lähettämään jonkinlaisen elonmerkin kuitenkin. Jos meistä ei kuulu, niin kirjottakaa te! Ois mukava jos rekisteröityisitte lukijaksi (sivun oikeasta alareunasta) tai ainakin kommentoisitte. Toistan taas ihtiäni, mutta jos teistä on mukava lukea meidän reissun sattumuksista, niin meistä on mahottoman mukava kuulla teistä. Meidän aamut alkaa aina niin, että ekaks avataan blogi, onko kukaan kommentoinu.

Nyt laitetaan kaikki sormet ja jarpaat ristiin, että päästään reissuun. Kuten sanoi, en huokaise ennen kuin koneessa. Eipä sillä, meidän ESTA:kaan ei ole vielä mennyt läpi. Eli, ei ole sähköistä matkustuslupaa Yhdysvaltoihin. Kanadaan kyllä lupasivat meidät ottaa. Pidetään kai hullua jännityksessä...

Niin ja tuo Koposperä. Se on meijän kotikylä!