REISSU ON TEHTY

Torstaina puoliltapäivin irrottiin Seattlesta lentokenttähotellista. Luovutettiin auto vuokraamoon ja todettiin mittariin kertyneen 6111,1 mailia, eli 9835 kilometriä. Ei saatu kymppitonnia rikki. Auto oli kuitenkin sen näköinen, että reittivalinnoissa oli käytetty luovuutta.

Taas pitää taputtaa ihtiään selkään, että olipa matkanjohtaja valinnu hyvän kuskin, ku säästyttiin vahingoitta. Joka reissulla on läheltäpititapauksia, mutta vielä on selvitty ilman hipasuja. Auto oli ihan ok. Mehän korotettiin vuokraamossa autoluokkaa yhdellä pykälällä. Meille olisi kuulunut Nissan Rogue, mikä on vastaava automalli, kuin Nissan X-Trail tai Qashqai. Autoluokan korotuksen hinta oli niin pieni, että päädyttiin Ford Exploreriin, missä oli huomattavasti isompi tavaratila. Ja kaikinpuolin enemmän tilaa. Ainoastaan renkaita moitin. Alaskassa, ajettaessa Fairbanksiin, oli urautuneet tiet ja vesisade. Silloin tunsin, että auto oli enemmän aikaa irti tiestä, kuin tiessä kiinni. Minähän en oo pitäny voortia autona ollenkaan, mutta Explorerilla ja varsinkin Expeditionilla ajamisen jälkeen on mieli alkanut vähän muuttua. Jos meillä ois polttoaine saman hintaista, kuin lännellä, niin saattais maalima vähän avartua. Bensa oli tankatessa kalleimmillaan 1,04€/litra.

Lennot meni ihan hyvin. Pitkällä lennolla oli taas Deltan kone ja palvelu sen mukaista. Vieläkin pitää kehua niiden ruokia ja muita herkkuja. Siellä saatiin taas suu makiaksi, kun tarjoilivat välillä Baileysta ja välillä Tobleronea. Nukkuahan me ei osattu, paitsi tietenkin Päpi. Sehän veteli lyhkäsiä pätkiä tämän tästä. Minä tuijottelin kolme leffaa ja Hili varmaan 754 sudokua.

Amsterdamissa meillä oli tunnin vaihto. Arvattiin, että meitä odottaa siellä varmasti se kaikista kauimmainen lähtöportti, kaikista kauimmaisessa lentokentän siivessä. Näinhän se meni. Kyllähän me vipotettiin semmosta pikakävelyä, että vastaantulijoita hirvitti. Hyvin kerettiin. Väkeä lastasivat koneeseen, kun tultiin lähtöportille. En tehnyt lähtöselvitystä netissä etukäteen, vaan vasta Seattlessa automaatilla. Sattui kuitenkin niin, että päästiin lyhyellä lennolla varauloskäynnin kohdalle ja saatiin se reilusti tilavampi jalkatila käyttöön. Eipä me vieläkään nukuttu, vaikka nyt ois jo silmä vähän luppassu.

Helsingissä kävi taas niin kuin aavisteltiinkin. Vain yksi matkalaukku saapui samalla koneella, kuin me. Päpi sai laukkunsa ja me Hilin kans saadaan ootella vielä huomiseen. Oltiin kyllä pakattu sen mukaan, että kaikki arvokkaampi ja tärkeämpi tavara oli käsimatkatavaroissa.

Jari oli odottamassa ja kuskasi meidät kaupan kautta Mäntsälään. Keitettiin kahvit ja puputettiin vähän ruisleipää. Sitten kiireesti suihkun kautta nukkumaan. Mäntsälässä oli trooppinen ilmasto, sekä sisällä, että ulkona. Yhden kerran heräsin, kun olin ihan hiestä märkä. Yritin saada jonkinlaista läpivetoa aikaseksi ja jatkoin unta. Lauantaiaamuna istuttiinkin jo kuudelta aamukahvilla.

Viikonloppu onkin mennyt sitten enemmän ja vähemmän tollotellessa. On ollut niin kuuma, että ylimääräisiä liikkeitä on pitänyt välttää. Nukkunut olen milloin sattuu. Aamulla pitäis mennä töihin. Pää on kyllä niin hyvin nollautunut, että ei hajuakaan mitä minä siellä teen. Eiköhän ne pelimerkit kuitenkin huomenissa selviä.

Kunhan se laukku osaa kotiin ja saan ajatukset toimimaan kirkkaammin, teen loppuselvityksen. Kerrataan sitten vielä, mikä reissussa oli parasta ja mitä ois voinu tehdä toisin. Ainakin säiden suhteen voi olla aika tyytyväinen. Huomasin nimittäin, että lauantaina Banffissa satoi lunta ihan kunnolla. Ei siellä porukka liikkunut hihattomissa paidoissa ja capreissa, niinku me silloin tasan kuukausi sitten.