LÄHTÖPÄIVÄ

Eilen lähdettiin taas Denny'sin aamupalalla liikkeelle. Kanadan puolella tehtiin vielä tärkeitä tulijaisostoksia, tietenkin Dollaramasta. Sää oli pilvinen ja viileä. Muutamia sadepisaroitakin oli ilmassa. Muuten alkumatkasta ei ole mitään raportoitavaa. Kaikki sujui, kuten navigaattori sanoo: "Reitillä on kevyttä liikennettä".

USA:n rajalla valotaulut ilmoitti 30min jonosta. Loppupelissä jonotettiin kolme varttia. Itse toimitus oli taas läpiajojuttu. Jannu totesi meidän olevan kaukana kotoa ja kysyi milloin lennetään kotiin? Oli tyytyväinen, kun kuuli vastauksen. Toivotti hyvää matkaa.

Seattleenkin lupasi illaksi viileää ja epävakaista keliä, niin hyvin pian alkumatkasta jo luovuttiin baseball-ottelusta. Puhuttiin, että voitais poiketa North Bendiin. Se on se pikkukaupunki, missä kuvattiin Twin Peaksia. Siitähän on tullut sarjan myötä eräänlainen turistikohde. Nooh, arvanette miten kävi. Ei nähty ottelua, eikä Twin Peaksia. Nähtiin kaks ostoskeskusta! Toinen Bellinghamissa ja toinen Everettissä.

Ajettiin hotellia kohti vitostietä, eli kuten meidän navigaattori sen lausuu "ensimmäisen viidettä hoo kaksoisvee yy south". Se reppana ei ymmärrä, että kysessä on I 5 Hwy, jossa I tarkoittaa Interstatea, eikä roomalaista numeroa. Muutenkin se on huvittanut meitä lausunnoillaan, kun se sanoo "highway" ja "raitti". No, nyt se valitsi lyhyimmän ja suorimman reitin Seattlen downtownia hipoen ja minähän ajoin...

Kaikki meni ihan hyvin niin kauan, kun auto ilmoitti, että tankki on tyhjä. Ei se tietenkään ihan tyhjä ollut, vaikka se niin väittikin. Kurvasin yhdestä liittymästä alas ja käytiin tankilla. Ei meinannut taas se tankkaaminen onnistua, kun se tankki alkoi kyselemään zip-koodia. Lopulta poika avasi minulle tankin ja otti rahat kortilta toisella maksupäätteellä.

Sitten alkoikin se mukavin vaihe, kun lähdettiin takaisin moottoritielle. En tiijä onko tuolla meijän navilla jo matkaväsymystä, kun sen opastamisesta ei tuu enää kerrassaan mittää. Kuskissahan ei voi olla vika. Päpin kans yhessä kuunneltiin ja katottiin sen ohjeita ja silti piti monesti laittaa arvaamalla kumpaa kaistaa ja liittymää se tarkoittaa. Yleensä arvattiin väärin. Sitten taas voltattiin jossain, että päästiin takaisin. Oltiin kahdeksan kilometrin päässä hotellilta ja matka ei vain lyhentynyt. Minä puhuin sille jo aika isosti, kun varmaan neljättä kertaa käännyttiin jostain väärään suuntaan. Lopulta näin tutun liittymän ja sanoin, että tästä minä oon ajanut jo silloin kuukausi sitten. Kurvasin sinne ja alkoi näkyä tuttuja maisemia. Hili huokasi helpotuksesta, että nyt kierretään enää pienempää rengasta. Ei tarvinnu kiertää. Osuttiin hotellille.

Loppuilta meni pakatessa ja raha-asioita setviessä. Ensin ratkottiin Kanadan laskut ja sitten USA:n ostokset. Välillä valuuttoja muutettiin euroiksi ja välillä siirrettiin rahaa verkkopankissa. Luultavasti käyttöraha-asiat on nyt selvitetty. Tokihan jotain maksuja ropsahtelee vielä, kun saan kotona rauhassa tarkastaa visa-laskun.

Nyt on syöty huonoin hotelliaamiainen ja aletaan olla valmiita lähtöön. Puolilta päivin luovutetaan tämä loukko ja mennään palauttamaan vuokra-auto. Sittenpä meillä onkin semmonen kevyt neljän tunnin hengailu lentokentällä ennen lennon lähtöä. Lennon pitäisi lähteä suomen aikaan neljältä perjantai aamuna ja Helsingissä ollaan alkuillasta 17:30. Elikkäs, puoli kuuden jälkeen voi jo tavoittaa puhelimella. Meillä on Amsterdamissa tunnin vaihto. Uskon, että ehditään lennolle, mutta en tiedä ehtiikö laukut.

Nyt taas sormet ja jarpaat ristiin, että kaikki menee putkeen. Voortissa ei vielä ole naarmuakaan, mutta piankos se tilanne muuttuu. Kaikinpuolin reissussa on ollut tuuri mukana. Toivottavasti se jatkuu vielä Helsinkiin asti samanlaisena. Yritän viikonloppuna kirjottaa, miten kotimatka meni ja muistella vajaata viittä viikkoa vähän taaksepäin. Pysykää siivellä.