LOPPULAULUT

Juhannuksena tehtiin Hilin kans tilinpäätös. Laskettiinhan me muutaman kerran, ennen kuin saatiin kaikki tilit täsmäämään. Tässäpä faktaa matkan kuluista...

LENNOT: 2055,00€ (685,00€/hlö)

VUOKRA-AUTO: 898,55€ + korotus 125,40€ =1023,95 (341,32/hlö)

KV-AJOKORTIT: 64,00€ (21,33€/hlö)

HOTELLIT: 3508,24€ (1169,41€/hlö), eli 38,98€/yö/hlö

POLTTOAINEET: 977,24€ (325,75€/hlö), eli 0,099€/km

PARKKIMAKSUT: 28,52€ (9,51€/hlö)

ESTA:t JA eTa:t: 52,29€ (17,43€/hlö)

YHTEENSÄ: 7709,24€ (2569,75€/hlö)

Lisäksi käyttö- ja ruokarahat, joita oli jokaisella 1000CAD (714,00€) ja 400USD (377,00€)
Visaa vingutettiin varsin maltillisesti ja muutama dollari tuotiin matkavaluuttaa vielä kotiinkin.
Polttoaineet maksettiin käyttörahoista, joten matkan hinnaksi tuli 3335,00€/hlö

Muutamia huomioita matkan varrelta...

Ajankohta oli taas ihan loistava! Nähtiin samalla reissulla talvi, kevät ja kesä. Tästähän seuraa tietenkin se, että joutuu vielä käymään sen Alaskan syksyn kahtomassa. Luonto ihan vilisi elämää ja me saatiin siitä osamme. Eläimiä bongailtiin tähän tahtiin...

Hirvi 35
Ruskeakarhu 3
Mustakarhu 51
Harmaakarhu 1-2 (uskon, että kyseessä oli sama karhu, vaikkakin se nähtiin neljä eri kertaa)
Biisoni 104
Villihevonen 31
Piikkisika 13
Kojootti 1
Pesukarhu 1
Mustakettu 1
Punakettu 1
Kanadanilves 1

Lisäksi kanadanhirviä, caribuja, valkohäntäpeuroja, mustahäntäpeuroja, kauriita, paksusarvilampaita, ohutsarvilampaita ja muita pässejä, jotka on vielä tarkemmin määrittämättä. Murmeleita ja mustahäntäpreeriakoiria. Yksi riekko, sekä lukematon määrä kotkia ja kalasääskiä. Hyttysiä ei vielä ollut riesaksi. Ei ainakaan tienvarrella meitä kuvaajia häirinneet.

Lennot onnistui hienosti! Vieläkin hehkutan Deltaa lentoyhtiönä, eikä minulla Amsterdamin Schipholistakaan jäänyt mitään valittamista. Tiedettiin, että palatessa vaihtoaika on nafti ja osattiin siihen varautua.

Autovuokraamosta minulla onkin sitten vähän toisenlainen maku. Huomasin nimittäin kotiin palattuani, että Thrifty veti 900€ liiveihinsä. Eivät siis tunnusta saaneensa Auto Europelta keväällä maksamaani vuokrausmaksua. Noh, NETS selvittää tilannetta, kun kaikki maksut olen maksanut visalla. Jos sieltä ei löydy apua, niin ECC (Euroopan kuluttajakeskus) on luvannut ahistella Auto Europea, jonka pääpaikka on Munchenissa. Auto Europe ei ole suostunut esittämään minulle tositetta, josta näkyy rahojen siirto Thriftylle. Molemmat osapuolet (Auto Europe ja Thrifty) vetoavat kolmannen osapuolen kanssa tehtyyn kauppaan, eivätkä vastaa mistään. Annankin nyt kultaisen neuvon (hinta:898,55€), että vuokraa aina auto suoraan isosta ja tunnetusta vuokraamosta suoraan. Tämä oli viides autonvuokraus Pohjois-Amerikassa ja nyt kävi näin. Jatkossa teen vuokrasopimuksen Herzin tai jonkun vastaavan vuokraamon kanssa suoraan.

Majoitukset oli nyt kympin kalliimpia per yö, kuin vuonna 2016. Sehän on ymmärrettävää, kun ajattelee seutua missä liikuttiin. Eipä löydy pahemmin kilpailua niistä muutaman sadan asukkaan kylistä ja pakko on kuitenkin nukkuakin. Olihan meillä ihan huippuhyviä majoituksia, jos taas muutama huonokin. Kaikissa päästiin kuitenkin yön vanhoiksi. Kahdesta hotellista odottelen vielä visa-palautuksia. Olivat nimittäin kolmessa hotellissa veloittaneet visaa, vaikka huone oli etukäteen maksettu. Hotels.com hoiti palautuksen parissa päivässä, mutta Booking.com on kyllä melko saamaton hommissaan. Pitää taas huomenna niitä potkaista, että missä mun rahat viipyy.

Bensa oli hinnoissaan, mutta ei nyt kuitenkaan Suomen hinnoissa! Alaskassa ja Yukonissa on varmasti Pohjois-Amerikan kalleinta polttoainetta. Onhan se ymmärrettävää, kun miettii asukastiheyksiä niillä main. Eikä niitä mittareita tosiaan ollut tuhkatiheässä. Netissä varoiteltiin kaikesta ja neuvottiin ottamaan mukaan pari vararengasta ja pari kanisteria bensaa. No, ei otettu. Hyvin pärjättiin, kun tankattiin joka päivä. Joinakin päivinä kahdesti, kun tiedettiin, että on pidempi taipale (354km) ilman mitään palveluita. Siltikin bensalitra maksoi kalleimmillaan 1,04€ ja voorti hörppi sitä siihen malliin, että yks ajettu kilometri maksoi meille alle 10 senttiä. Bensapumppujen kirjo oli komia, eikä niiden toimintatapakaan ollut aina niin selkeä.

Parkkimaksuja ei tarvinnut maksaa muualla kuin Whistlerissä. Eikä tietulleja reitille osunut, mutta kansallispuistomaksu perittiin matkalla Banffista Jasperiin. Olihan ne maisemat semmoset, että saatto niistä vähän maksaakin.

ESTA ja eTa (sähköinen maahantulolupa) on pakko hommata ennen matkaa, sekä USA:aan, että Kanadaan. Ehkäpä se helpottaa rajojen ylitystä, kun meilläkin ne sujui kohtuu iisisti. Ensimmäisen rajanylityksen jälkeen tajusin kirjoittaa paperille matkasuunnitelman, eli missä ylitetään raja milloinkin ja milloin lennetään kotiin. Siitä ne sai kaipaamansa tiedot, niin minä pääsin vähemmällä.

Alaska Highway ♥ Se oli parasta! 2232 kilometriä ja jokainen niistä oli kokemisen arvoinen. Jopa ne Alaskassa olevat 14 mailin puuduttavat suorat. Tien kunto varsinkin Kanadan puolella oli ihan loistava. Välillä tuntui, kuin olisi ajanut tartanilla. Oli toki kovaakin asfalttia, mutta olihan se ajamisen iloa. Tien pientareet oli niitetty kaikesta kasvillisuudesta puhtaaksi, ainakin 50m molemmin puolin, niin oli turvallistakin. Luonto ja maisemat on sen tien varrella ihan käsittämättömän kauniit. Ja ainakin näin turistikauden ulkopuolella liikennettä oli niin vähän, että pystyi tekemään niitä äkkipysähdyksiä ja uukkareita. Oppi tuntemaan ne autot ja ihmiset, jota matkasivat meidän kanssa samaan suuntaan. Nähtiinhän aina samoilla valokuvauspaikoilla, kahviloissa ja kylissä. Ja ne eläimet! Tuntui kun ois oltu ympärivuorikautisella mehtäajelulla. Lähes kaikki nähtiin, mitä osattiin varovasti toivoakin. Jopa ne villihevoset! Ei voi ku ihmetellä.

Alaska oli kokemisen arvoinen, mutta oltiin jo matkalla nähty niin paljon, että ei enää hirveästi hätkäyttänyt. Jos lentäis Alaskaan, niin se ois varmaan ihan uskomaton matkakohde. Fairbanksia ja Anchoragea en kaipaa, mutta Denali oli toista maata! Meillä kun sattui vielä se peikkomainen flaxi, että päästiin omalla autolla käymään siellä 50 kilometrin päässä, puiston syövereissä. Se oli sellaista safariajelua ja eläinten bongailua. Siitähän me ei saada kylläkseen.

Glenn Highway olisi ollut mukava nähdä kunnolla ja se suuri tulivuori siellä Glennallenissa. Sää oli silloin sateista ja pilvet roikkuivat alhaalla. Kyllä me silti huokailtiin ja päiviteltiin. Glennallenista Tokiin oli ehkäpä huonokuntoisin tie tällä reissulla. Se oli koloinen ja pomppuinen, mutta eipä tuo meitä pahemmin haitannut, ku ei meillä ollu mihinkään kiire. Mehän oltiin lomalla.

Taylor Highway ja Top of The World Highway Tokista, Alaskasta - Klondikeen, Dawson Cityyn on tie, jonka joutuu vielä ajamaan uudelleen. Oli vieläkin pilvet niin alhaalla, että ei saatu ihan kaikkea siitä irti. Vaikkakin ne harmaan ja sinisen sävyt oli kyllä upeita. Siellä tiellä todellakin tunsi olevansa maailman huipulla. Ja Chicken! Siinä kylässä on jotain hauskaa ja sen ne tietää siellä itsekin.

Dawson City ja Yukonjoki kannatti kokea. Voisin olla useamman päivän ja ajella niillä oikeilla kultamailla. Turistikaupunki, mutta mukava sellainen. Toisaalta taas siirtymä Dawson Citysta Carmacksiin oli ehkä mitäänsanomattomin. Tai siltä se ainakin tuntui kaiken kokemamme jälkeen.

Intiaanikylät oli aika hätkähdyttäviä. Olinhan lukenut ja nähnyt mediasta, että alkuperäiskansoilla ei mene kovinkaan hyvin, mutta nyt se konkretisoitui. Huomasi kyllä, että ei siellä rahalla mällätä. Asumukset oli mitä milloinkin ja senkin huomasi, että siellä ei tosiaankaan makseta autoista romuutuspalkkioita. Oli niitä autonromuja kartanot täynnä metänlaitaan asti. Yleensäkin kierrättäminen on asia, mikä ei sillä puolella palloa oo ihan hanskassa. Vaikka minä en mikään vihreä ookkaan, niin se mikromuovin käyttö on siellä ihan älytöntä! Kaupassa viis ostosta pakataan neljään hengettömän ohueen muovikassiin, mitkä kestää ehkä autoon asti. Hotelleissa kertakäyttömukitkin on pakattu jokainen omaan muovipussiinsa ja juomalasit kelmutettu muovilla. Vaikka me tehtäis mitä temppuja tämän pallon pelastamiseksi, niin kyllä jenkit tukkii kaikki meret sillä muovinpaskalla.

Ihmisethän siellä on aina niin ystävällisiä. Tarkoittivat sitä sitten tai ei. Tervehditään, avataan ovia, jutellaan, kysellään ja kehutaan. Sama meininki on syrjäisessä intiaanikylässä ja turistikaupungissa. Siellä kokee kyllä itsensä tervetulleeksi. Kaikki haluavat tietää mistä olet tullut ja mitä kieltä puhut. Muistaakseni tällä kertaa kaikki tiesivät Suomen ja tiesivät siitä jotain, tai tunsivat jonkun suomalaisen. Jokainen ihasteli ja ihmetteli, kun kerrottiin mistä tullaan, missä on käyty ja mitä on nähty.

Hintataso oli turistikohteissa pompsahtanut reilusti. Toisaalta taas marketeista tuntui saavan vaatteita lähes ilmaiseksi. Ruoka oli samoissa hinnoissa kuin aiemminkin, mutta se tippi minua kyllä ärrrrrsyttää. Kuten myös ostosten hinnan päälle lisättävät verot. En oo vieläkään oppinut, milloin vero tulee ja milloin ei.

Sää suosi! Kylmimmillään voortin mittari näytti +4C, kun oltiin korkealla vuoristossa ja kuumimmillaan +32C. Koko reissulla ei tarvinnut pitkälahkeisia housuja. Olikohan kolme sateista päivää ja muulloin aurinko paistoi. Ihan vaan vertailun vuoksikin, niin juhannuksena Banffissa satoi taas lunta. Eikä puhuta kuurasta vaan sitä tuli ihan senttejä.

Kiitos mukana olleille. Oikeasti ja virtuaalisesti. Tämä oli nyt tämmönen reissu. Kommentteja tuli niukasti, mutta sivuston klikkauksia julumetusti. Näyttäis olevan 11150 käyntikertaa tällä hetkellä. Kommentoida voi edelleen ja kysymyksiä esittää, jos joku asia mietityttää. Minulle tulee aina ilmoitus, jos vanhempiakin blogeja kommentoidaan. Rohkeasti vaan. Muutama anonyymi siellä meitä taas ilahdutti kommenteillaan. Osalle keksittiin nimi ja naama, mutta ei jokaiselle. Olipahan meilläkin jotain pähkäiltävää...

Seuraava projekti onkin sitten kuvakirjan teko. Ehkä jouluksi. Paino sanalla ehkä.