JUNA KÄÄNTYY

Juna kääntyy. Nyt meillä on puolet reissusta jäljellä. Aamulla lähdetään paluumatkalle, kylläkin Klondiken kautta koukaten. Haastattelin sisar Hoo:ta, että onko tämä Alaska ollut kuin Turkki? Ei kuulema ole. Ainoa epämääräisiä viboja aiheuttanut paikka oli Whitehorse, Yukonissa Kanadan puolella. Siellä meille sattui aika huono hotelli ja oltiin vielä kaupungin vanhemmalla puolella yötä. Ehkä vielä kyytiläiset odottivat, että se on isompi kaupunki. Onhan se sentään osavaltion pääkaupunki. Kyllähän minä jo tiesinkin, että on se tuo Hilkan pää kääntynyt, ku se loihi lausumaan Denalissa -"Sitten kun minä alan lottaamaan ja voitan lotossa, kustannan kaikki ommaiset kahtomaan tätä paikkaa!"

Tänään ajettiin aamupalan jälkeen Bass Pro Shopiin ostoksille. Kuuluu jo minun vaki käyntipaikkoihin. Nytkin sieltä löytyi syksyksi metästyshousut ja löysi ne nuo pirkotki jotain. Kauppahan on siis metsästykseen ja kalastukseen suuntautunut erikoisliike. Tämä Anchoragen liike oli ehkä kaikkein hienoiten sisustettu, vaikkakin aika pieni verrattuna vaikka Toronton liikkeeseen.

Sieltä hurautettiin Anchoragen keskustaan. Koluttiin muutama kauppa ja mentiin Hard Rock Cafeen syömään. Multa ois menny nyt koko pulju ohi, mutta pirkot huomas, että meidän auto oli ravintolan edustalla parkissa. HRC on siitä takuuvarma ruokapaikka, että aina tietää mitä saa syötäväkseen. Ruokalistahan on lähes joka kaupungissa ihan sama. Tuttua ja turvallista löytyi listalta täälläkin.

Seuraavaksi lähdettiin bongailemaan halaita (haita ja valaita). Ajoin rantatietä kohti Alyeskaa ja kurvattiin Beluga Pointiin, valaiden katselupaikalle. Tuuli niinku venäläisessä elokuvassa. Taivas oli pilvessä ja muutenkin kaikki oli synkkää ja ikävää. Jatkettiin matkaa Bird Pointiin. Matkalla kuitenkin nähtiin taas kolme hirveä.

Mulla alkoi silmä luppasta ja huikkasin takapenkille, että -"Joko Einari nukkuu?". Sanoi, että pikkusen joutuu jo pitämään silmiä kiinni. (Hili näyttää nykyään jo pelottavan paljon isältä - varsinkin nukkuessaan!) Ajoin seuraavalle katselupaikalle ja kysyin, että otetaanko päikkärit? Molemmat komppas. Kipattiin vähän penkkejä ja olin kuulema ekana kuorsannu. 25min päästä starttasin auton ja pirkotkin heräs. Jokainen oltiin nukuttu. Sitä ku ollaan lomalla, niin voi vaikka nukkua näköalapaikalla. Palailtiin takaisinpäin, eikä nähty kuin yks juna ja yks hirvi. - Niin ja pari limousinea, jotka kuskas pikkukakaroita.

Nyt kun sitten oltiin virkeitä ja reippaita, niin käytiin kahtomassa paikallinen Finlandia Hall. Siellä oli joku tilaisuus, niin napsittiin vain kuvat ja mentiin - yllätys, yllätys - shoppailemaan. 

Ja miettikää! Kun päästiin takaisin hotellille, kello paukutti yli seitsemää ja me oltiin juotu viimeksi aamukahvit!!! Arvatkaapa kipristelikö Päpillä jo varpaat!?! Kyllä se sitten keittikin tunteella kahvia.

Aamulla lähdetään siirtymään takaisin Tokiin. Siellähän me jo pysähdyttiin Alaskaan tullessa. Meillä on taas luvissa mökkimajoitus. Säätiedotus lupailee mukavaa keliä. Toivotaan, että perjantaiksi lupailtu rankkasade ei sulje Taylor Hwy:ta. Nyt ainakin tieinfon mukaan tie näyttäisi olevan auki.
Huominen siirtymä pitäisi olla taas kaunis. Minä vain odotan sitä perjantain hiekkatietä, Chikeniä ja Dawson Cityä.

Ja Jutalle tiedoks! Kun minä lähdin kuvaamaan The Magic Bus:ia, niin Hili istui tiukasti autossa, eikä edes irroittanut turvavyötä. Vaikka, ei se edes tiennyt mistä oli kyse. Päpi oli kuitenkin mulla kuvaajana ja sillekin selvisi vasta myöhemmin mikä bussi se oli.

Koittakaahan jaksaa kyydissä. Ei tätä enää kestä, kuin 16 päivää. Nyt me keitetään toiset kahvit, että jaksetaan nukkua. Meillähän kello paukuttaa jo pitkästi yli kymmenen illalla.