ASKELEITA, ASKELEITA...

Sepä oli tänään Seattlepäivä. Aivan mahtava, aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä. Puoliltapäivin tepsuteltiin Angle Laken asemalle ja hypättiin junaan. SoundTransitin Link Light Rain pääteasema on tuossa 900 metrin päässä. Kuuden taalan lipulla päästiin kaupunkiin ja takaisin.

Noustiin maan päälle viidennen avenuen ja Pine streetin kulmassa. Otettiin Starbucksilta kahvit ja ryypittiin niitä siinä kadunkulmassa, kun siihen pölähti porukka kameroiden ja mikrofonien kanssa. - Joo tiedän, että nyt ei oo aprillipäivä, mutta niin todellakin kävi. Huomattiinkin pian, että ei ne ollutkaan meistä kiinnostuneita. Siinä lauman keskellä oli Seattlen pormestari Jenny Durkan. Kahvien jälkeen ja toimittajien siirryttyä kauemmaksi, lähdettiin kävelemään Space Needlelle. Matkaa oli vajaa maili ja askeleita alkoi kertyä. Jossain vaiheessa Hilin jalat ei enää pysyny pään tahdissa ja se otti semmosen syöksyn, että Superpesiksen parhaat etenijät jäi toiseksi. Se kävi niin nopeasti, että en kerenny etes nauraa! Vammoiltakin vältyttiin.
Paikallisessa Näsineulassa riittikin töllisteltävää. Lämpötilat paukutti hellelukemaa ja me näpsittiin kuvia. Otettiin selfieitä ja belfieitä...

Tässä tornissa oli tietenkin se perinteinen kaikkien kävijöiden kuvaus, mutta - yllätys, yllätys - se ei maksanut mitään. Piti vain ladata Space Needle App, jolla pääsit katsomaan ja muokkaamaan kuvia, tai siis kuvien taustoja. Tokihan me imuroitiin sovelluksesta kaikki kuvat. Kukahan kuvasta on pyhäkouluopettaja? ;)

Tämä kuva on ihan vaan Tuulikille.

Notkuttiin tornissa melkein kaksi tuntia. Istuskeltiin penkeillä ja paistateltiin päivää. Lopuksi vielä kierrettiin matkamuistomyymälä, vaikkakin laihoin tuloksin. Tässä vaiheessa Viisikolla alkoi tulla seikkailujen pyörteissä nälkä. (Meijän Kaija sanoo, että blogia kun lukee, niin se on kuin Viisikkoa lukisi. Viisikkokin seikkaili ja sitten taas söi.) Varttuneemmat siskot halus Hard Rock Cafeen. Nopea googlaus ja eiku kävelemään. Laskeuduttiin toiselle avenuelle ja käveltiin sitä taas yksi maili.

Hard Rock Cafea vastapäätä oli kempparikauppa, niin Päpi lähti ostamaan meille Perskindolia. Aikamme sitä ooteltiin, niin painuttiin jo Hilinkin kans sisään. Löydettiin sieltä sitten pullo viiniä. Väsyneenä, mutta onnellisena teputeltiin punkku kassissa takaisin Westlaken asemalle. 

Meille tämä matka on nyt eräänlainen opetusmatka. Päpi ja Hili on "vierotuskurssilla" tietyistä tavoista. Varsinkin sanomisista rokotetaan kovalla kädellä. Lisäksi ollaan opeteltu kuinka käyttäydytään liukuportaissa, eikä ihmisiä saa osoitella. Eikä pelkästään ihmisiä, vaan yleensäkin se sormi pidetään hallinnassa. Tänäänkin olisi saatu jo lennosta taksi, kun kädet viuhtoi siihen malliin.

Hotellilla korkkasin viinin! Tai niin ainakin suunnittelin. Eihän meillä taaskaan ollut korkkiruuvia. Hilin hiustenleikkuusaksilla teurastin korkkiin reijän ja työnsin siitä mehupillin sisään. Eihän se toiminut, kun ei saanut korvausilmaa mistään. Lopulta (taas) muistin, että hengarissahan on monesti se koukku kierteillä kiinni. Näin oli nytkin, mutta saksilla korkkiin tekemäni reikä ei varsinaisesti helpottanut tilannetta. Aikani taisteltua, sain kuitenkin korkin pois. Arvatkaapa vain, oliko siellä pullossa niitä korkin palasia! Tuo viinilasi näyttää siltä, kun kolmevuotias syö syntymäpäivillä keksiä, kakkua, vohveleita ja juo samalla mehua. Sattumia kelluu keitossa enemmän kuin tarpeeksi. Lopulta sisar Red (ent. Violet) auttoi huuhtomalla kahvipussin tyhjäksi ja suodattamalla minulle viinin puhtaaksi. - Onni on henkilökohtainen hoitaja!

Ja niitä askeleita! Niitä kertyi tänään 15944! Sanoinkin, että jokainen joka lähtee yöllä vessaan ottaa minun kännykän mukaan. Muuten ei saada niitä puuttuvia 56 askelta. Sitäpaitsi, Hilillä on vielä yhden syöksyn etulyöntiasema!

Nyt minäkin painan pään tyynyyn. Nuo kaks on hengittänyt ääneen jo tovin. Aamupalan jälkeen lyödään romut nippuun ja sompaillaan voortilla kohti pohjoista. Ajellaan vain Seattlen pohjoispuolelle ja kääntelen siitä Kaskadivuoristoon. Meininki on ajaa kakkostietä, niinku Niininevalla. Kuljeskellen kautta kannabispeltojen ja viinitarhojen. 

Ja siihen asiaan, kun kommenteissa ihmetellään meidän täällä ajelemista, niin sitä ihmettelee taikuri itsekin! En lähtis ku äärimmäisessä pakossa Helsingin liikenteeseen, niin täällä se vain ei tunnu missään. Joskushan varmasti rysähtää, mutta toivottavasti ei ainakaan huomenna. 

Olkaa reippaasti töissä, pukekaa lämmintä vaatetta ja pysykää kyydissä. Huomenna Viisikon seikkailut vasta alkaa. Huomenna mennään Kanadaan ja päästään taas passintarkastukseen!