Sijainti on Watson Lake, Yukon, Kanada. Pyyhkästiin tänne eilen ja vieläki taitaa pöly leijailla Robert Campbell Highwaylla! Kello näytti 11:23, kun irrottiin Carmacksista. Olin suunnitellut meille matkareitin nelostien kautta. Näin kartasta, että tiellä ei ole talvikunnossapitoa, mutta nythän on kesä! Navigaattori ois halunnut ajattaa meidät Whitehorsen kautta, mutta en antanut periksi. Niinpä se huusikin ensimmäiset 160km -"Käänny takaisin niin pian kuin mahdollista!" Minun piti repiä se jo irti telineestä ja sulloa "komeroon". Siellä se sitten huuteli...
Heti alkumatkasta sanottiin Yukonjoelle viimeiset heipat ja lähdettiin eri suuntiin. Yukon jatkoi Whitehorseen ja me "into the wild". Tie kiemurteli vuorelta toiselle ja saavuttiin Little Salmon Lakelle. Voi, kun se olikin kaunis järvi! Täysin tyyni kesäinen hellepäivä ja syvä hiljaisuus.
Siinä järvessä oli ihanan kirkas vesi ja ylhäältä, jyrkältä rantatörmältäkin näki pohjan kivet. Tie oli asfaltoitu, mutta autoja sillä ei liikkunut. Aikamme sitä kauneutta päiviteltiin ja jatkettiin matkaa. Sitten tavattiinkin uusi tuttavuus, - mustakettu! Kyseessä on todennäköisesti punaketun harvinaisempi värimuunnos. Värimuunnoksia on hopeaketusta, täysin mustaan. Tämän voisin sanoa olevan täysin mustan. Ainoastaan auringossa siinä välähteli vähän hopean sävyjä.
Faron kylä jäi kymmenen kilometriä tieltä sivuun, eikä sinne poikettu. Samalla tie muuttui hiekkatieksi. Mehän ollaan mehtäteihin totuttu, eikä se meitä hätkäyttäny. Merkki tien muuttumisesta oli kyllä varsin selkeä.
Tie oli paljon parempi, kuin yksikään kylätie Haapajärvellä. Siinä ei ollut reiän, reikää. Välillä oli sellaisia maastoja, että olisi voinut väittää ajavansa Suomussalmella. Välillä taas terävät lumiset vuorenhuiput siintivät edessä.
Lapie Canyonilla pysähdyttiin ihastelemaan mahtavaa syvää kanjonia ja siellä alkoi meidän tilattu tulospalvelu toimia. Saatiin vain kaikki tilannepäivitykset kerralla, mutta ei se meidän mieltä masentanut. Suomi oli nyt taas jääkiekon maailmanmestari!
Kanjonilta jatkettiin ja huomattiin, että Ross River (kylä) jäi myös 10km tieltä syrjään. Palattiin takaisin ja ajettiin kylään. Kylä näytti olevan vahvasti alkuperäis kansojen asuttama. Saatiin kuitenkin tankattua lisää polttoainetta ja paikallisesta marketista vähän syötävää. Eräs herrasmies arpoi leipähyllyllä meidän kanssa yhtäaikaa ja kiinnostui, mitä kieltä me puhutaan. Kerroin meidän puhuvan suomea ja olevamme suomalaisia. Hänen ilmeensä kirkastui ja hän kertoi, että hänen pomonsa on suomalainen, - Rissanen! Mies oli kotoisin Watson Lakesta, jonne me oltiin menossa. Hän kehui, että tie on hyvä ajaa.
Jatkettiin Ross Riveristä nelostietä etelään, kun nähtiin tämä merkki. Ei siis ollut odotettavissa seuraavaan 354 kilometriin mitään palveluita. Pelkästään pölyävää hiekkatietä ja kauniita maisemia!
Matkalla nähtiin vain muutamia kaivoksille (tai valtauksille) johtavia teitä ja tien varressa vaappuvia piikkisikoja. Sitten Finlayson Laken jälkee viimein taas uusi tuttavuus, - Kanadan ilves! Se oli melko pienikokoinen, mutta sillä oli valtava turkki! Malttoi pysyä sen aikaa paikoillaan, että sain zoomailtua auton ikkunasta kuvan.
Ehkä sata kilometriä ennen Watson Lakea tie saikin ennakkotiedoista poiketen jonkinlaisen karkean asfalttipinnan. Yksi hirven mullikka nähtiin jolkottelevan tienvierellä, eikä siitä mennyt aikaakaan, kun tämä mustakarhu köllötteli tienpientareella.
21:14 saavuttiin taas majoitukseen. Majatalon isäntä oli jo meitä odottamassa. Kyseli miten meidän reissu on mennyt, otti rahat ja päästi meidät mökkiin kahvinkeittoon. Tulihan siinä taas päivälle mittaa.
Nyt kun on taas syöty Peterin valmistama herrrrrrkullinen aamupala, lähdetään käymään Watson Laken Signpost Forestissa. Tämän päivän siirtymä on vain 257km. En tiedä miten me päivä kulutetaan. Pitää varmaan kääntyä aina välillä takaisin, että saadaan lisää kilometrejä.
Hei tommosia ”ei minkäänlaista elämää”-kylttejä pitäs saaha suomeenkin! 😂 ja onpas mukava ku vihdoin ja viimein pääsitte jututtamaan jotain tuntematonta,joka sitte vissiin kumminki on jotain sukua jollekki teijän tutun tutulle,luulisin. Me on tänään vaihteeks kerätty kiviä pihalta,josko pian saatas ne nurmikot tehtyä.on se vaan tympiää hommaa! Mut hei,vika työ(koulu)viikko startattu,enää yks maanantai ja sit alkaa lomaviikko 🤪 jaksaa jaksaa..
VastaaPoista������Valistus kuittaa!
VastaaPoistaTaas on teijän matkalla ollut upeita maisemia. Ja ennennäkemättömiä eläimiä osunut matkan varrelle. Ja Suomessa tuntematon liikennemerkki "palveluvapaasta" alueesta. Oon Jutan kans samaa mieltä siitä, että Suomessakin tarvittais tuota merkkiä lukematon määrä. Mukavaa matkan jatkoa iloisille matkaajille! ������ -Anita-
VastaaPoistaHeikompaa ois saattanu tuo merkki hirvittää mutta onneks teillä oli tankki täynnä 👍 Ja tuo eläinten kirjo on kyllä aivan mahtava! Täällä nautiskellaan MM ja SM huumasta sekä kiireettömästä aamusta. Tytöt lähti kouluun ja mulla iltavuoro. Vilho kävi äsken vieressä pötköttämässä mutta telkkkari houkutti enemmän. Jukka sentäs on jo noussut kesälomahommiin ja vasaran paukutus kuuluu takapihalta; se on terassin laajennus nyt!
VastaaPoistaSe taitaa olla vauras maa, kun lähes asumattomien alueiden hiekkatietkin pystytään pitämään kunnossa... Mutta nelostie kuin nelostie, varmaan ihan yhtä hyvä päästellä kuin Mäntsälästä äiti baariin. Siitä puheen ollen, Eilen piipahdinkin sepällä, siellä oli talo täynnä vieraita ja koiria. Enkä olisi malttanut lähteä kotiin, kun pääsi puhuttelemaan ihmisiä ja hoitamaan Köpiä �� kävin samalla reissulla myös Marin kans lenkillä, ja käveleskeltiin olkkolan hautausmaa läpi. sanoin Marille, että pahasti alkaa tarttua anopin piirteitä, kun minustakin on näköjään tullut hautausmaaturisti :D
VastaaPoistaRippilapsi palaili sunnuntaina leiriltä, oli ollut kuulemma kivaa. Ella laskeskelee, nouseeko keskiarvo ysiin. Eli kesäloman lähtökuopissa ollaan, vaikka mulla se on vasta elokuussa:)
Kyllä teillä on melko paljon kilometrejä jo takana ja vielä on nii edessäkin. Reissu on näin takapenkkiläisenäkin ollut mahtava saati sitten teillä. Mutta jatkakaa matkaa edelleen siitä nauttien😎 (oli varaa laittaa tuo aurinkolasipäinen tyyppi tuohon kun täällä näkyy aurinko ensi kertaa moneen päivään) - Liisa -
VastaaPoistaTerveiset täältä Sivulasta. On teillä monenmoisia maisemia ja eläimiä matkan varrella. Pirteitä ja iloisia tyttöjä olette ei näytä yhtään matka rasittavan.
VastaaPoista