tiistai 14. toukokuuta 2019

MAANANTAI EI MITTÄÄN...

Tänään ei tapahtunut mitään. Lähdettiin aamu-uintien jälkeen Hintonista kohti pohjoista ja Grande Prairieta. Jopa navigaattori tiesi, että tänään ei tapahdu mitään. Hotellilta ajettiin länteen 8km ja käännyttiin oikealle. Seuraavaksi 330km:n päästä käännyttiin vasemmalle.

Alkumatkasta ajettiin niinku Koposperän tietä. Maisematkaan ei paljon poikennut. Täällä näkyy olevan kevät ihan alussa. Sitten tien kunto parani ja pikkuhiljaa maisematkin muuttui mäkisemmiksi. Olin puhunut pirkoille, että kun Kalliovuoret loppuu, alkaa ihan lätty tasainen maa. Eipä tienny matkanjohtaja taas mistään mitään. Ei tullu lättyä, tuli kohokas.



Matkan varrella oli useita tietöitä. Nepä ei haitannut mitään, mutta saatiin taas ihmetellä niitä tienpientareella olevia pötkylöitä. Ollaan nähty jo monesti USA:ssa ja Kanadassa tienluiskaan asennettuja pötkylöitä. Ne näyttää siltä, kuin sukkahousuun olisi sullottu olkia ja se pötkylä on kiinnitetty puutapeilla maahan. Meillä näkyy olevan niin paljon lukijoita, että kertokaapa joku viisas  mitä ne on!



Heti jo Hintonissa nähtiin pari peuraa. Myöhemmin meitä varoiteltiin karibuista, mutta turhaan. Jossain puolimatkasta nähtiin varmaankin yöllä auton alle jäänyt hirvisonni. Ja taas pari peuraa lisää.


Koko matkan varrella oli vain yksi pikkukaupunki. Sen ohitin ilman pysähtymistä ja heti tulikin kyltit, joissa kerrottiin ettei bensaa tai mitään muitakaan fasiliteetteja ole saatavilla 184 kilometriin. Ei siis edes Päpille kahvia.


Viimeisellä kolmanneksella alkoi olla outoja säiliökenttiä. En ole vieläkään tietoinen oliko ne kaasu, öljy vai jotain muita "pumppaamoja", mutta niitä oli monta. Yhden rekan vaarallisen aineen numeron googlasin ja se oli raakaöljyä. Joitakin pieniä jalostamoitakin siellä oli, kun piipun päässä paloi tuli prosessin onnistumisen merkiksi.



Iltapäivällä kun saavuttiin kaupunkiin, näytti, että jäädään ilman ruokaa. Keskustasta löysin kuitenkin Dennis-ravintolan ja saatiin syödäksemme. Sen jälkeen taas vähän shoppailtiin...


Hotelli meillä on ruma, mutta hyvä! Sisältä vaikuttaa täysin remontoidulta. Huoneet on tilavat ja puhtaat. Kunnon unta nyt tarvitaankin, kun huomenna meitä odottaa taas pitkä siivu. Aamulla ei kyllä kärsi talostella ilimanaikosia. Pitää joutua tienpäälle ja Alaska Hwy:lle!

8 kommenttia:

  1. Varmaanki Hilille mukava autoilu päivä. Sai istua rennosti koko persuksellaan ja täytellä välillä ristikoita tai sodukoita. Pekka tuossa aamulla lupaili, että meillekin saattaa nyt tulla uudestaan kesä 👍 joten täälläkin mieli hyvin iloinen 😊

    VastaaPoista
  2. Onpa ollu harvinaisen tylsä päivä, mutta äläpä mittään, huomena varmasti taas näkyy, sattuu ja tapahtuu teidät tuntien :D

    VastaaPoista
  3. Vai ei ees Päpille kahvia... ��. Mites se oikein pärjäs sen matkan...?!�� Mahtavia maisemia on ollu teidän matkan varrella. T. Marjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siitä selvis ku ei muuta ollu😀 tai ois ollu vähä ennen tätä määränpäätä, mutta se kioski ei näyttänyt yhtään houkuttelevalta 😂

      Poista
  4. Näitä on hauska lukea�� Varmasti huippu reissu!!

    VastaaPoista
  5. Lätty vaihtuu kohokkaaksi... hhmm
    Ostakaa Päpille niitä kahvipulloja,Fazerilla ja Valiolla on ainaki täällä kotpuolessa. Kylymänäki ihan juotavia. Nimimerkillä kokemusta on!

    VastaaPoista
  6. No on kyllä hassun näköisiä pötkylöitä. Mihin lie oikeesti tarvitaan? Ja ihmeellistä ku pitää oikein maahan lyyä tapeilla kiinni. Ihan ku pelkäisivät, että joku nostaa kyytiinsä vai , että joku pian syö ne 😂 On se hyvä, että joku päivä rullaa rauhallisesti ja omalla painollaan. Maisemia kyllä kelpaa katella. Elä hättäile, kyllä se matkaopaskin saa joskus erehtyä. Rennon näköistä lomailua teillä näyttää kaikinpuolin olevan, niin kuin pitääkin. Jatkakaa samaan malliin. Täällä tosissaan odotellaan niitä lämpeneviä päiviä. Ronille trampoliini pystytetty ja kylläpä vaan tuuli oli kylmä. No nyt saa pummin kaveri hyppiä. Terkkuja ja palaillaan...

    VastaaPoista
  7. Siis päivä ilman kenenkään mahalaskua, hyvä niin. Noista pötkylöistä - ei ole harmainta aavistustakaan, mutta kun kukaan ei vielä ole rehupaalin lisäksi muuta ehdottanut, niin pähkäiltiin tuon isännän kanssa, että voisko noi olla jotain rospuuttokelin imusykeröitä? Eli kuivatuspötköjä. Keksikää joku parempia ehdotuksia, meillä ei säteile. Mielenkiinnolla taas odottelemme seuraavaa etappia, kuvia ja koukuttavaa kertomusta. Terkuin Marjaana ja Jussi

    VastaaPoista