Aamulla ajettiin vanhaan Hazeltoniin ja siellä historialliseen intiaanikylään 'Ksan. Siellähän ne paalut taas jökötti. Ei olla kukaan oikein "inkkarityyppejä", niin se oli aika pian katottu läpi. Matkamuistomyymälässä oli muutamia tosi hienoja maalauksia ja yhtä piti aika kauan jo tuijottaa, mutta en uskaltanut kysyä hintaa. Se ois nimittäin sopinut matkalaukkuun.
Hiissattiin ihtemme takas New Hazeltoniin ja mentiin Subwayhin aamiaiselle. Oli paras aamiainen pitkään aikaan. Oltiin varmaan 200 kilometriä ajettu, ennen kuin uskas edes ajatella, että ostettais jätskit. Meillä oli taas hellepäivä, mutta autossahan se pääsääntöisesti meni.
Heti alkumatkasta oli mukavia pienehköjä kaupunkeja, jotka oli tosi siistin näköisiä. Justiinsahan minä eilen päivittelin näitten pihoja... Ne varmaan täälläki lukee minun blogia, kun tiesivät raivata kartanoltansa romut piiloon. Sekin Hazelton - sekä uusi, että vanha - oli myös oikein mukavan näköistä seutua. Ei mitään hienoa, mutta siistiä ja nättejä pihapiirejä.
Tokihan tuonne kyynelten valtatien (Highway of tears) varteen sopii monenlaista asumusta, uutta ja vanhaa, mutta taas jotain erilaista. Niille, joille tämä valtatie ei ole tuttu, voivat lukea legendaa siitä klikkaamalla tästä tai tästä.
Samalla, kun puhuin pirkoille jotain tiestä ja sillä kadonneista liftareista, muistin, että minäkinhän näin tässä yks päivä liftarin. Kuvasin sen jopa videolle.
Mutta, palataanpas tämän päivän reitille... Maisema todellakin muuttui. Terävät ja lumihuippuiset vuoret jäi taakse, tilalle tuli kumpuilevaa maastoa ja isoja karja- ja hevostiloja. Jäsen H, silminnähden nautti maisemasta, kun ei tarvinnut kurveissa kannikalla keventää. Jossain, älkää kysykö missä, näin kyltin antiikkimyymälästä. Tein nopean uukkarin ja kurvasin pihaan.
Minä en todellakaan oo mikään antiikkia, antiikkia-ihminen, mutta joskus pyrkii väkisellä pintaan pieni myntismi. Myntismi on vakava sairaus. Noh, jotain pientä nytkin tarttui mukaan.
Vanderhoofissa pysähdyttiin syömään. Tilattiin kananrintaa perunamuusilla. Öklöttää vieläkin! Oli ihan sairaalaruokaa. Varsinainen visualisti oli se annoksen kokoajakin! Valkoisella lautasella oli sitä lähes valkoista perunamuusia, valkoista kastiketta ja valkoista kanaa, peitettynä valkealla juustolla! Kylkijäisinä oli vähän porkkanoita, herneitä, sieniä ja rasvasia sormenjälkiä. Missään ei ollut mitään makua! Sitä kanaa ei ollut edes paistettu! Se oli varmaan keitetty. Hilinkin piti purra ihtiään poskesta, että sai edes jotain makua siihen ruokaan.
Viimeisellä satasella nähtiin taas mustakarhu. Lisäksi Päpi näki joskus päivällä kauriin ja yhdellä pellolla seisoi veivikaula (Kanadanhirvi). Aika vähäiset eläinbongaukset näille kilometreille. Kaukaunan Ritvahan tänään valisti meitä niistä korpeista. On se mukava, ku meillä on reissussa mukana oma paikallisopas! :)
Huomenna meillä on taas naurettavan lyhyt siirtymä. Taidetaan mennä päiväks shoppailemaan ja ajella vasta iltamassa Williams Lakeen. Näyttää sinnekin lupailevan huomiseksi +28C
Tänään on helatorstai ja meilläkin siis vapaa päivä. Pitäs tehä sitä ja tätä mutta nooh,tehään sitte lomalla. ”Parkkilan” Maijaa näin ykspäivä ja sekin oli kartalla,hurjia naisia kuulema ootta! Onneks otit muorit kyytiin, muuten ois tullu kaikille vähä hätä 😅
VastaaPoistaVai ottiko? Kiihdytti ja lujaa 😂
PoistaMepäs oltiin niin reippaita että oltiin ihan kirkossa! Näin koska Aaron halusi. Hain jopa kummitytön mukaan. Neela kuunteli saarnan rauhassa, Aleksi piti päästään kiinni ettei se tipu ja aika ajoin haukotteli niin että takahampaat näky varmasti alttarille asti. Aaron ja Isla pyörivät penkissä muurahaiset housuissaan ja Ellen kiljahti riemusta aina kun virsiä laulettiin ja nukahtikin siihen lopuksi. Meillä oli oikein mukavaa ja kaikki aikovat lähteä uudestaankin kirkkoon. Kaikki paitsi Aaron. Ei ollut kuulemma sen juttu.
VastaaPoistaKunhan joskus lopetat sen lapsenteon, niin saat lähteä reissuun bloginkirjoittajaksi. Sen verran selväksi tuli tuo kirkkoreissu. 😂
PoistaTäällä vietetään pyhäpäivää töissä, aika rauhaisaa ollut tähän asti. Mikään lounaspaikka ei ole auki, niin tavoista poiketen tein työkavereille lounaan; riisiä ja aurajuustokanaa. Kehuivat kyllä, mutta en tiedä oliko sitten enemmän kohteliaisuutta vai oikeaa kehua. Varmistin samalla että päästään töihin, ruokapöydästä tuli lähtö tälläkin kertaa.
VastaaPoistaMuistelen että etkös ole ennenkin ajanut tuolla tienpätkällä missä naisia katoaa? Kammottavaa seutua. Huojentunut olen, että olette yli-ikäisiä katoamaan. Silti vähän jänskättää, että tuleeko seuraavaa blogipäivitystä, saati saavutteko Suomeen joku antiikkinen pöytäryhmä mukana
-Heli
Ota vain ne mummut kyytiin ja tuo sitte tänne koti-Suomeen...☺️ Täällä jo vähä ootastelen tanssireissu kaveria ��. On kyllä ollu mahtavia maisemia teillä matkanvarrella.
VastaaPoistaT:Marjo